Puutarhan uinuessa talviunta puutarhuri pitää mielen virkeänä kotia sisustaen.Sytyttelee kynttilöitä,kääriytyy vilttiin ja nauttii lumesta ja taikatalvesta. While my garden sleeps under the sheltering snow,gardener keeps her spirit high by decorating home.Lights candles,snuggles up with a blanket and enjoys the winter's magic.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Hylätyt talot,autiot pihat.Abandoned houses,deserted yards.
Taustalla näkymä naapuritaloon,jossa vielä syksyllä asuivat tätini ja hänen miehensä.Meidän keittiön pöydän äärestä saattoi nähdä heidän istuvan oman keittiön pöytänsä ääressä ja touhuilevan pihallaan.
Muutamassa hetkessä tuli muutos,joka tosin oli jo ollut ilmassa.Enää ei valkotukkainen kumarainen pikkuinen tätini kulje pihamaalla eikä hänen miehensä tule puusylillisen kanssa rantteelta.Tätini on nyt palvelukodissa,jossa työskentelen.Ja hänen miehensä,kummisetäni,saattelimme viikko sitten haudan lepoon.
Hyvästi K.Muistosi on valoisa ja hyvä meille kaikille.
Vielä pitkään katse varmasti hakee heitä...
In the first two pictures above you can see the house of my aunt and her husband.When we sat in our kitchen we could see them sitting in their own kitchen and walking in their yard.
The change came suddenly.Now my aunt lives in the old people home where I work.And her husband sleeps his long last sleep in snowy graveyard.
R.I.P.We'll always remember you.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heipä hei Tiina!
VastaaPoistaOlet voittanut blogini arvonnassa Jeanne Darc-lehden.
Ottaisitko yhteyttä
ainosofia1@gmail.com
Kerrankin tälläkin puolella, kun en yhtään pidä talvesta niin talviblogeja tulee kartettua ;-)
VastaaPoistaVoi miten surullista, vaikka eihän sille mitään voi, luopumista on nin paljon, ehkä jopa kaikki loppujen lopuksi. Tai jos saakin, aika paljon elämässä saa, mutta monesta pitää myös luopua. Tutut hahmot ja valot ikkunassa.
Meidänkin kylällä asuva vanhempi mies menehtyi vuosi sitten, hän oli minun lisäkseni ainoa saarella ympärivuotisesti asuva, jonka valot näkyivät minun talooni - muut asuvat joidenkin kilometrien päässä. Vaikka en koskaan hänen luonaan käynyt, oli se kylän toisessa päässä talven pimeydessä tuikkiva valo tärkeä, ja se kädenheilautus kun hän ajoi traktorilla taloni ohi hakemaan postia.
Voi kunpa tulisi uusia nuoria (ja mukavia) asukkaita tilalle.
Ja ihan kohta on jo taas näin lumista...
VastaaPoistaOi kuinka kauniita talvikuvia - olisipa meilläkin noin paljon lunta <3 ( eipä oo yhtään ).
VastaaPoista