lauantai 12. helmikuuta 2011

Omituinen?




Tänä talvena olen onnistunut hankkimaan itselleni omituisen maineen....Esim kuluneella viikolla sattui useammankin kerran,että työkaveri tai joku muu alkoi siunailla lumentuloa,lumen paljoutta,kamalaa pakkasta tai muita  talven ns nurjia puolia.Ja siihen minä innoissani hymy huulilla: "mutta onhan nyt ollut niin mahtavan kaunis talvi.Minä tykkään suuresti,kun on lunta ja pakkasta!" Hmm...Kummastuneita katseita ja puuskahdus "ootko sä tosissas?" Kyllä vain,paljon helpommalla pääsee,kun ottaa ilon irti vallitsevista olosuhteista,joille ei mitään voi.






Helmikuukin vilahti hetkessä tänne asti.Valoisa aika on jatkunut niin,ettei sitä kukaan voi olla huomaamatta.



Aurinko jo rantamännyn latvan korkeudella












Töitä on ollut kovasti,kaksi seitsemän päivän putkea peräkkäin.Yksillä vapailla kerkesin vähän kirppareita kiertämään,jotain mukavaa löytyi kotiin tuomisiksikin.Esim edullinen sinkkisanko kesän kukkia varten.





Ja tämä tinakannu,kokeillaanpa kesällä,miltä näyttää vaikkapa pionivaasina:)




Ja tämä ihana pitsipeitto,johon olen melkeinpä rakastunut.Ainakin se saa osakseen hullaantuneita katseita joka kerta,kun käyn makkarissamme ja näen sen sänkymme päädyssä:)
Alta pilkistää toinen huippulöytöni,jonka tosin ostin uutena.Hiekanvärinen helmalakana ohutta ryppyistä pellavaa,I love it:)



Feng shui-syistä tämä peili siirtyi ainakin tilapäisesti tähän paikkaan.













Lautassarja,jonka keräsin lasten ollessa pieniä.Sen nimi on Sadun totuus ja olikohan taiteilija nimeltään Sussi Anne/Anna Åberg...?Kuvissa lapsia, keijukaisia,peikkoja,eläinystäviä.Lautasten nimetkin ovat ihania: Keijukainen,joka luuli,ettei ihmisiä ole.Yhdessä olemme onnenhetki.Koko taivas mahtuu syliin.






Tänään urakoin isäukon pelakuut uusiin multiin ja ruukkuihin ja leikkasin samalla lyhemmiksi.Pistokkaat pitää vielä laittaa pieniin ruukkuihin juurtumaan. Pelakuut olivatkin selvinneet talvesta loistavasti,kaikissa oli jo kasvun merkkejä ja kaksi oli hurjan pitkävartisia ja komeassa lehdessä.Ovat siis talvehtineet viileähkön kammarin eteläikkunalla niukasti kasteltuna.
Kasvihuoneunelmista siinä samalla juteltiin.Tekee mieli hänelle laittaa pieni kasvihuone,jossa hän voisi kasvatella vaikka amppelitomaatteja ja ties mihin voisi vielä innostua.Se on ainakin selvää,että omenapuita pitää laittaa keväällä lisää:).Isäukko on ihanan positiivinen ja huumorintajuinen 81-vuotias.Vaikka sairaudet ovat koetelleet välillä kovemminkin,hänellä on yhä unelmia ja hän osaa iloita luonnosta,eläimistä.Talvisin lintujen ja oravien ruokkiminen on tärkeää ja muuttolintujen paluu on aina vuoden kohokohta.
Mullanvaihto-operaation päätteeksi sain syödä mahani täyteen isän valmistamaa huippuhyvää makaronilaatikkoa.Hän on loistokokki!
Jos äiti olisi saanut elää,hän täyttäisi huomenna 90.Hänen kuolemastaan tulee jo 12 vuotta maaliskuun eka päivä.



Tätä katson aina,kun tulen kotiin.Rakastan noita kolmea kuusta,jotka seisovat suojelevasti pihamme itäisessä reunassa.Ne ovat kuin kolme kuningasta,kolme itäisen maan viisasta miestä.Kuvan oikeassa reunassa näkyy vanha raita,jonka Leijonamies ja urakoitsija olisivat välttämättä halunneet kaataa piharemppamme aikaan.No se ei käynyt päinsä.Se on yksi rakkaimpia pihapuitani.Sen ihana uurteinen harmaa runko,jota silitän,hipaisen,kosketan melkein joka kerta ohi kulkiessani.Polku menee ihan sen vierestä.Keväisin ennenkuin lehdet puhkeavat,sen latvassa käy valtaisa surina ja pörinä,kun kimalaiset hyörivät keltaisten kissojen kimpussa.









Elämänohje meidän makkarin seinällä talviauringon hehkussa




Jänötit käyvät öisin meidän patiolla rallattelemassa.Haapoja ollaan kaadettu niille ja osan ovat jo kalunneet putipuhtaaksi.












Esikoiden myötä toivottelen aurinkoista helmikuuta ja hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystäville:)