Nimittäin jouluradiovieroitusoireita. Ajoin jo osan perheenjäsenistä sietokykynsä rajoille kuuntelemalla jouluradiota aamusta iltaan,olinhan lomalla joulunalusviikon....Itse olisin kyllä voinut jatkaa vaikka loputtomiin näköjään.
Mielestäni jouluradio on aikaisemmin loppunut tapaninpäiväniltana.Nyt,iloinen yllätys,meno vain jatkui eikä loppunut vielä loppiaisenakaan! Ehkä jouluradio soikin läpi vuoden:)??? Lopulta kaivelin työpaikalla esiin seurakuntalehden,josta tieto löytyi,eli soi 10.1. asti.
No,onneksi meillä oli kaapin kätköissä vielä "vanhanajan" kannettava soitin,jossa on myös kasettisoitin,joten ei kun äänityksiä tekemään.Nyt mulla on kolme kasettia hyvää jouluista musiikkia,millä fiilistellä:). Ei nyt enää niillä tosi jouluisilla perinteisillä,mutta instrumentaali- ja esim Suvi Teräsniskan joulumusiikki sopii vieläkin soitettavaksi Meiltä vasta paha Nuutti vei joulunkin pois...
Talven ekat tulppaanit,ihanaa violettia.Tarkasti taustaa silmäilemällä erottuu tyttäreni,joka valmistaa tätä:
Suussasulava paholaisen kakku! Mistä syystä lienee noin häijyn nimen saanut,kakku kuitenkin on ihan taivaallisen hyvä:)
Tämmöinen ihanuus tuli aletangossa vastaan, kympillä pehmoista nougatinväristä samettia
ja tämmöinen ihana myssykkä:) Tulikin tuosta tupsusta mieleen lapsuusmuisto. Ekaluokalla rakkain päähineeni oli kirkkaanvihreä siskoni kutoma mössykkä,joka sidottiin leuan alle kiinni ja koko komeuden kruunasi iloisesti keikkuva tupsu.Kunnes...paras kaverini tuhahti halveksivasti "tuo tupsu on ihan lapsellinen!" ja arvaahan sen,mitä tapahtui,kun nöyryytettynä kotiin palasin...tupsu lähti eikä mikään ollut enää ennallaan:). No,onneksi tässä iässä ei välitä enää pätkääkään katseista eikä kommenteista,joten melkein neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen mun pään päällä keikkuu jälleen iloisesti tupsu:)
Mukava pitkähelmainen neule koukutti kauluksella ja mehevän keväisellä värillä
Ja grafiitinharmaa pusero värillä ja kaula-aukon kukkareunuksella
Tyttären lähdettyä Lontooseen iskivät jouluradiotakin pahemmat vieroitusoireet ja niihin lohtukukiksi kahdenvärisiä terttuneilikoita,muhkea krysanteemi ja ihanan tuoksuisia eukalyptuksen oksia.
Aurinko iltapäivällä jo niin paljon korkeammalla kuin joulun aikaan
Avain onnelliseen elämään (tämän löysin joulupaketista,tytär ja poika kihlattuineen olivat sen oululaisesta iki-ihanasta Pioni Livingistä ostaneet)
Elämäniloa,naurua ja rakkautta teidänkin kaikkien tammikuiseen elämään toivottelen minä.
Olet shopannut kaikkea kivaa...Täälläpäin sanonta kuuluu, että: Se on hupsu, joll´on tupsu. Jollon kaks, se on laps! Minulle käy ihan kumpi vaan ja piposi on kyllä ihana. Voi noita lapsuuden traumoja...
VastaaPoistaLämmin osanotto vieroitusoireisiin ;D
Kaunis pipo, kauniit värit. Juu, kyllä joskus tulee mieleen ihan hassuja muistoja lapsuudesta. Mutta ne on varmasti silloin lapsena ollut isoja asioita. Kunpa aina muistaisi, miten herkkä lapsen mieli on!
VastaaPoistaIhana väriset tulppaanit. Minäkin hain Bauhausista kaksi nippua ihanaisia tulppaaneja, kauniita ovat :)
Ihana tupsu-muisto! Toi pipo on niin hieno, että haluaisin samanlaisen :)!
VastaaPoistaHihi, minua naurattaa tuo tupsuhomma! Niin sitä ollaan lapsena ja nuorena muiden vietävissä, aikuisena onni vasta aukeaa kun uskaltaa olla oma itsensä :-)
VastaaPoistaAila,hauska sanonta:).Näin me äitimuorit taas joudutaan totutteleen karuun arkeen,voimia sinnekin.
VastaaPoistaMaria,joo,jännä miten nykyään tosiaan putkahtelee mieleen lapsuudesta juttuja,joita ei oo muistanut aikoihin:)
Callista,tervetuloa lukijaksi tähänkin blogiin.Ton pipon löysin Aleksi13:sta,taitava käsityöihminen (mitä itse en valitettavasti ole) kutaisee tuollaisen tietysti hetkessä.
Saila,niin mua itseänikin nauratti,kun se muistui mun mieleen,kun mallailin tuota pipoa päähäni shoppailureissulta palattuani.On kyllä ihanaa,kun nyt pystyy toteuttaan itseään ihan vapaasti:)