lauantai 29. tammikuuta 2011

Pieni lumimörkö


Pikkuinen riippaoksainen walkerinhernepensaani lumikuorrutuksen alla pakkasta pitämässä muutama päivä sitten

















Miten turvallista on Sandi-kissan nukkua viimeistä untaan kotikuusen oksien lempeässä suojassa...










Lisää jäälyhtyjä valmistumassa.Iltaisin niitä palaa pitkin pihaa.

Edellisten kuvien lumikuorrutukset karisivat eilen puiden oksilta suojasään ja navakan tuulen pudottamina,maisema näyttää taas "normaalilta" monen kuukauden satumaisemien jälkeen.



Lankaköynnös kylpee tammikuun auringossa ja varmaankin haaveilee kesästä?



Lyhtyfriikki piipahti oululaisessa Pioni Livingissä ja kotiintuomisina pyöreä sinkkilyhty,josta tykkään tosi paljon.

Mukavaa tammikuun viimeistä viikonloppua kaikille kävijöille:)

7 kommenttia:

  1. Rauha vaan Sandin sielulle. Postaan minäkin seuraavaksi eräästä kissasta six feet under...Lankaköynös on myös ostoslistallani, sillä edellinen meni, kuinka olakkaan, liian kastelun vuoksi pari viikkoa sitten... Talvipihasi on kaunis! Valoisia kevätpäiviä sinne toivoo Mäntylän emäntä :)

    VastaaPoista
  2. Lyhtyjä ei voi koskaan olla liikaa, ne ovat hyötykapistuksia ;-)
    Kuuset ovat sympaattiset talvella, kun niistä tuleekin vaaleita kaunottaria synkkien hahmojen sijasta, ainakin välillä. Kaunis hautapaikka, ylväiden puiden alla.

    VastaaPoista
  3. Aila,kävinkin blogissasi lukemassa Roope-muistelun.Voi niitä meidän ihania kissaystäviä.Vieläkin on ikävä...
    Hmm...Itse asiassa tuo on minunkin lankaköynnös number 2,ekan tapoin alle kahdessa viikossa kuivuuteen,kun nostin sen vitriinin päälle ja unohdin huolehtia sen nestetasapainosta...
    Kiitos samoin Mäntylään!

    Saila,tervetuloa vain tännekin:).Onpa hyvä,että muutkin ajattelevat lyhdyistä noin.Kuusten olemus viehättää mua suuresti,oikein synkässä kuusimetsässäkin on oma mystinen tunnelmansa,joka kiehtoo.Olen kyllä tyytyväinen,että jaksoin kaivaa Sandille haudan juuri tuohon paikkaan,vaikka maa oli maaliskuussa jäinen ja kiviäkin oli paljon...Suru antoi voimia,itkin ja kaivoin...

    VastaaPoista
  4. Ihana lumimörkö :) Upeita talvisia kuvia! Minäkin kuivatin ensimmäisen lankaköynnökseni samantien enkä viitsinyt uutta hankkia. On se vaan kaunis kukka! Olisi kyllä hienoa saada siitä oikein pitkä köynnös :) Mukavaa alkavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
  5. Hilda,kiitos:).Näkyy olevan huolellisen emännän kasvi tuo lankaköynnös,siksipä se saakin nyt olla keittiön pöydällä,jotta varmasti muistan sitä kastella.Kun en nyt hukuttais niinku Aila;). Minäkin myös odotan,että se kasvattaisi pitkiä versoja.Haaveissa on myös herttaköynnös,jospas se tulisi jostain vastaan.Samoin sinulle ja kaikille muillekin kommentoineille ihanaa helmikuuta!

    VastaaPoista
  6. TULIN VIELÄ KATSOMAAN KAUNIIT KUVAT, oho, Ransu käveli näppiksen päältä ja painoi TAAS isot kirjaimet alas, sen vakiotouhu!
    Ihan tunsin sisimmässäni tuon kohdan, missä kuvailit haudankaivuuta. Minäkin itkin, kun kaivoin Viljon hautaa marraskuussa 2008 - lähes tyhjällä saarella saattoi oikein huutaa ja parkua tuskaansa pienen rakkaan menetyksestä. Oli se ehkä pakkokin tuoda esiin fyysisesti.

    VastaaPoista
  7. Saila,mukava,että kuvani ilahduttavat:).Meillä myös Veera on innokas näppiksen päällä käveleskelijä ja useimmiten,kun olen koneella,se loikkaa syliin kehräämään tyyliin "huomaahan nyt pääasia,ei tuo voi olla tärkeämpää kuin minä,Veera,maailman napa:)"
    Voi...:( Sinäkin sen tiedät,miten se voi raastaa niin mahdottoman tuskallisesti...Nyt on juuri alkanut se aika,jolloin Sandi viime vuonna sairastui ja viimeinen kuukausi,jolloin sitä hoidin ja yritin kaikkeni...Lopulta oli vain pakko luovuttaa..

    VastaaPoista